Ultraäänen historia ja löytö

Lääketieteellinen ultraääniteknologia on kehittynyt jatkuvasti, ja sillä on tällä hetkellä keskeinen rooli potilaiden diagnosoinnissa ja hoidossa. Ultraääniteknologian kehityksellä on kiehtova historia, joka ulottuu yli 225 vuoden taakse. Tällä matkalla on mukana lukuisten ihmisten ja eläinten panos ympäri maailmaa.

Tutkitaanpa ultraäänen historiaa ja ymmärretään, miten ääniaalloista on tullut olennainen diagnostiikkatyökalu klinikoilla ja sairaaloissa maailmanlaajuisesti.

Kaikulokaation ja ultraäänen alkuvaiheet

Yleinen kysymys kuuluu, kuka keksi ultraäänen ensimmäisenä? Italialaista biologia Lazzaro Spallanzania pidetään usein ultraäänitutkimuksen edelläkävijänä.

Lazzaro Spallanzani (1729-1799) oli fysiologi, professori ja pappi, jonka lukuisat kokeet vaikuttivat merkittävästi sekä ihmisten että eläinten biologian tutkimukseen.

Vuonna 1794 Spallanzani tutki lepakoita ja havaitsi, että ne suunnistavat äänen eikä näköaistin avulla. Tämä prosessi tunnetaan nykyään kaikulokaationa. Kaikulokaatiossa esineiden paikantaminen tapahtuu heijastamalla niistä ääniaaltoja. Tämä periaate on nykyaikaisen lääketieteellisen ultraäänitekniikan perusta.

Varhaiset ultraäänikokeet

Gerald Neuweilerin kirjassa *Lepakkobiologia* hän kertoo Spallanzanin kokeista pöllöillä, jotka eivät kyenneet lentämään pimeässä ilman valonlähdettä. Kun sama koe tehtiin lepakoilla, ne kuitenkin lensivät luottavaisesti huoneen ympäri väistellen esteitä jopa täydellisessä pimeydessä.

Spallanzani jopa teki kokeita, joissa hän sokaisi lepakoita käyttämällä "hehkuvia neuloja", mutta ne jatkoivat esteiden väistelemistä. Hän päätteli tämän, koska lankojen päissä oli kelloja. Hän havaitsi myös, että kun hän tukki lepakoiden korvat suljetuilla messinkiputkilla, ne menettivät kykynsä suunnistaa kunnolla, mikä johti hänet siihen johtoon, että lepakot luottivat ääneen suunnistamisessa.

Vaikka Spallanzani ei tajunnut, että lepakoiden äänet olivat suunnistusta varten eivätkä ihmisen kuuloa, hän päätteli oikein, että lepakot käyttivät korviaan ympäristönsä havaitsemiseen.